Tänään tein:

1. Kävin katsomassa Kalliossa yhtä kämppää. Vaatisi täydellisen pintaremontin ja hinta remontin kanssa menee budjettini ylitse. Tai menisi, jos tietäisin mikä budjettini on. Ainakin sain lisää kokemusta näytöistä :)
2. Ostin koirakirjan! Koirien Pikkujättiläinen – Hoito, Kasvatus ja Rodut, Ulla Kokko, WSOY. Pistin myös sisäsivuille postit-lapun, jossa Bitey kieltää mua lukemasta sivuja 171 – 189 ;)
3. Siivosin: imuroin, järjestin tavarahyllyä, vaihdoin lakanat (toiset tyynyliinat on jossain hukassa :() ja pesin pyykkiä.
4. Kiroilin kun Nebulan netti pätkäisee välillä.

Erinäisten vaiheiden jälkeen päädyin elämäni ensimmäistä kertaa asuntonäytöille. Olen toki lapsena käynyt yhdessä vanhempieni kanssa katsomassa uutta koko perheen asuntoa, mutta nyt menin katsomaan asuntoa yksin itselleni. 

Ensimmäisenä kohteena oli Mäkelänkadulla sijaitseva 43m^3 kaksio. Bussipysäkki talon edessä ja takuulla tarpeeksi liikenteen ääniä pitkin kesää. Rappukäytävä oli vähän huonossa kunnossa, mm. alimmassa kerroksessa rapun alla oli jotain rojua säilössä. Hauskana yksityiskohtana oli pienen keittiön ja makuuhuoneen välissä oleva pieni ikkuna. Mitä lie suunnittelija ajatellut. 134k€ velaton hinta on maksukyvyn sisällä, mutta paikka ei silti jäänyt houkuttelemaan. Itseasiassa paikasta oli vaikea saada mitään muistikuvia tänään, vaan piti käyttää hetki aivotyötä ja virkistää muistia oikotien esittelykuvilla.

Kohteiden väliin jäi reilu tunti luppoaikaa, jonka keksin hyötykäyttää moikkaamalla Isaa ja Villeä. Puheensorinan ja kahvikupin lomassa oli mukava vaihtaa kuulumisia ja puhua koirajuttuja :)

Toisena oli Kirstinkadulla sijaitseva 51m^2 kaksio, joka oli ihan kiva, mutta sisälsi täysin onnettoman keittiön. Tiedossa olisi siis keittiöremontti ja parin väliseinän tuhoaminen, mikä luultavasti tarkoittaisi myös lattian osittaista uusimista. Rahaa ja työaikaa menisi, joten 144k€ hinta on mielestäni kohtuuton.

Illalla äiti yllätti soittamalla ja listaamalla muutaman löytämän kohteen, jotka hän oli löytänyt yhdessä Eevan kanssa. Ilmeisesti kohta puoli sukua on etsimässä minulle omistusasuntoa. Toiseen näistä järjestyikin näyttö heti seuraavalle päivälle!

Eikä ihan millä tahansa keikalla, vaan oman bändin keikalla. Kyseessä Itellan talvibileet (tai jotkin, pääasia että oli bileet) ja tavalliseen tapaan EEHBB pääsi esiintymään yleisölle, eli meidän työntekijöille. Paikalla oli Tietäjäntien väen lisäksi runsaasti Tuotannon Tyttöjä, mikä yllätti about jokaisen. En tiennytkään että postintaipaleella on noin paljon nuoria meikäläisiä.

EEHBB:n tämän kertainen kokoonpano koostui laulajasta, kahdesta kitaristista, basistista, kahdesta pianistista, rumpalista ja haitaristista (joka soitti välillä myös kolmatta syntikkaa)

Lahjat avattu. Kiitokset kaikille asianosaisille. Anteeksi myös äidille, sillä annoin pikkuveljelleni sisällä lennätettävän radio-ohjattavan helikopterin.

• Hackman 3.5l kattila “Wilma”
• Hackman Gourmet -pihviveitset (kaksi veistä ja haarukkaa).
• Kirja: Insinöörin Logiikka (Garth Sundem).
• Marimekon iso sininen pyyhe.
• Marimekon kaksi pientä sinistä pyyhettä.
• Pussilakana, joka tosin menee vaihtoon, sillä se sisältää hirvikuvioita. Liian oldskool ;)
• Viininpunainen aluslakana.
• Ilkka Remes – Pahan Perimä, peräti kaksin kappalein.
• Iittalan Kartio-laseja kuusi kappaletta.
• Pippuri- ja suolamurskaimet.
• Arabian 24h sarjan teekuppeja ja aluslautasia.
• Kirja “Mitä on Insinöörillä mielessä?”
• Pastakauha.
• Salamia.
• Tuorechilejä.
• Tonnikalaa.
• Kasvata oma kristalli/kide-setti.

Taas Järvenpäässä. Joulun vietto vanhempieni luona oli selviö jo pitkään, Järvenpäähän saapumisen ajankohta ei. Joulun viettoon vanhempieni luona kuuluu perinteitä, kuten aattoaamun joulurauhan julistus riisipuuroaamupalalla, yritykset vältellä joulukirkko, joulukirkko, joulusähellys, jouluruoka, yritykset vältellä jouluruokapöydän korjausta, jouluruokapöydän korjaus, joululahjojen jaon odottaminen, kahvituokio ja lopuksi lahjojen jako.

Olin alunperin leikkisästi miettinyt välttäväni joulukirkkoon menemisen tulemalla vanhempieni luokse vasta jouluaattona, heti kirkon jälkeen. Olen hienosti sanottuna tapakristitty, joten ehkä yksi kerta vuodessa kirkossa on ihan kohtuullinen määrä (kaverien häitä ei lasketa, niitäkin kun rupeaa pikkuhiljaa tulemaan). Toinen vaihtoehto oli tulla Järvenpäähän aatonaattona, eli sunnuntai-iltana.

Päätin olla ovela ja hankkia itselleni autokyydin; vietin rauhassa aikaani sunnuntaina kotosalla, söin eiliset currykanasalaatit loppuun, pelailin, siivosin ja odotin, että joku soittaa minulle ja ihmettelee miksen jo ole tulossa. Pelinavauksen teki siskoni Hanski soittamalla minulle muutamaa minuttia yli viiden.

“Heips, milloinkas tulet?”, kysyi Hanski.

“En ole vielä päättänyt, joko tänään illalla tai huomenna aamupäivällä. Mulla on ihan kivaa täällä kotona.”

“Ai olet mielummin siellä yksin kun meidän kanssa täällä? Kiitti! Antti-setäkin on jo tullut.”

Puhelun loputtua menin täyttämään tiskikonetta ja odottamaan seuraavaa puhelua, jossa isäni tarjoaisi kyytiä kun on “sattumalta tulossa Helsinkiin.” No, eipä jääkaapissa olisikaan ollut enää mitään syötävää ja äitini on varmasti kantanut Järvenpään kaikki kaksi jääkaappia ja kylmän ulkoterassin täyteen jouluruokaa.

Kotiin tultuani kiinnitin huomiota jääkaapin oveen, joka ei mennyt kunnolla kiinni ilman kohtuullista voimankäyttöä. Hanski huomasi tämän ja kuittaili insinööriluonteestani. Myöhemmin laittaessani mukia tiskikoneeseen havaitsin tiskikoneen luukun olevan jäykempi kuin edellisellä kerralla. Äitini ei ollut huomannut jäykkyyttä tai narinaa, luonnollisesti koska muutos on tapahtunut hiljalleen pitkällä aikavälillä.

Vierailtuani jääkaapilla kolmanteen kertaan ensimmäisen tunnin aikana päätin tehdä sille jotakin. Nopean analysoinnin jälkeen totesin jääkaapin oven olevan kallistunut muutaman asteen kymmenysosan vasemmalle, painaen oven vasenta reunaa noin puoli milliä kohti maan vetovoiman suuntaista komponenttia, jonka johdosta ovi ottaa yhteen jääkaapin muovilla suojatun metallisen tukirakenteen kanssa. Suunnitelma oli selvä: Ruuvataan jääkaapin yläosan muovisen paneelin kaksi ruuvia irti, irroitetaan paneeli ja kiristetään ovea kannattelevaa mutteria. Etsiessäni ruuvimeisseliä jääkaapin yläpuolella olevasta kaapista löydän sattumalta ketjuöljyä.

Öljyttyäni astianpesukoneen kannen saranat palaan jääkaapin kimppuun. Tovin pohdittuani yritin kiristää oven kiinnitysruuveja ilman mainittavaa menestystä. Jääkaapin yläosan paneeli ei myöskään suostunut lähtemään irti. Ehdin jo hetken harkita räjäytyskuvien etsimistä netistä, mutta päädyin huomattavasti helpompaan ratkaisuun: Revin voimakeinoin metallisen tukirakenteen päällä olleen suojamuovin pois, jonka jälkeen ovi menikin kunnolla kiinni. Muistakaa siis, jos ei tekniikalla, niin ainakin voimalla.

Joulukuun ensimmäinen kokonainen viikko ja meno on sen mukaista: Tiistaina näen vanhan ystäväni ensimmäistä kertaa useaan vuoteen, jonka jälkeen on pikkujoulusauna ja tontunkaatajaiset. Keskiviikkona Hamokin glögit, sexfest. Torstaina itsenäisyyspäivä, ystäviä, ruokaa ja linnanjuhlia. Perjantaina HIO:n 25v-bileet, jatkot Studio 51:ssä. Sunnuntaina TikTakin viimeinen Tavastian keikka.

Eli olen vapaa lauantaina (kunhan krapulasta toivun). Saa pyytää treffeille tms. ^__^

Taas on vuosi kulunut ja järjestyksessä toiset pikkujoulut käyty. Ei voi muuta kuin kiittää taas tutor-ystäviäni loistavasta seurasta ja illasta. Jatkopaikkana toiminut Fever ja puoleen yöhön asti olleet euron tuopit tekivät taas tehtävänsä. Stobe oli taas sopinut, että pääsemme narikan hinnalla jonon ohi, kuten tavallista. Meillä meni muuten 21 minuuttia tulla baariin sisään, miettikääpä sitä.

Valitettavasti illalla otetut valokuvat eivät juuri onnistuneet, tuossa kaksi kohtuullista kuvaa (mm. mut laitettiin tekemään glögiä ;), mutta muut kuvat epäonnistuivat niin pahasti että niitä on aika turha julkaista. Olisi pitänyt käyttää toista kuvaustekniikkaa.

EDIT: Yleisön pyynnöstä osoitteita vanhoihin tutor-aiheisiin kuvagallerioihini:

• Tutoreiden pikkujoulut 26.11.2005
• Vertaistutorkoulutus 11 – 12.11.2005
• Vertaistutorkoulutus 25.3.2006

Viikko rupeaa olemaan pulkassa. Eilen oli perinteiset kommuunin pikkujoulut, jotka sujuivat loistavasti. Paljon ihania ihmisiä ja kämppäkin pysyi paljon siistimmässä kunnossa kuin viimeksi. Lauantaina oli myös kaverin kommuunin nimeämisbileet, joissa oli sitten kaikki tutut kaverit. Harmi, ettei kukaan heistä päässyt koskaan meille asti vaikka aluksi näin oltiinkin suunniteltu. :(

Glögiä päästiin nauttimaan myös HIO:n toimiston glögeillä keskiviikkona ja torstaina olikin sitten McGyver -juomapelibileet Boot Hillissä. Ikävästi tämän mainostus kusahti pahasti ja paikalle saapui harmillisen vähän väkeä. Itse konsepti kyllä toimi baarissa, tosin oisi voinut rajoittaa katsomisen esimerkiksi kolmeen jaksoon, nyt ihmisten mielenkiinto ei enää riittänyt neljännen jakson aikana. Toimiston glögeistä on kuvia, mutta toistaiseksi HIO:n galleriaa vaivaa jokin bugi, minkä ansiosta thumbnailit eivät pienenny oikean kokoisiksi, mikä käytännössä estää uusien kuvien lisäämisen. Tästä syystä kuvat löytyy omasta galleriastani.

Elämä Iso Roobertinkadulla on harvoin hiljaista. Kesäisin, kun ulkona on tarpeeksi lämmin, voi pitää ikkunaa auki vuorokauden ympäri. Viikolla pstyy nukkumaan yöt todella hyvin ja viikonloppuisin ikkunan alla oleviin koktailkutsuihinkin tottuu yllättävän nopeasti ja rauhallinen puheensorina ja ihmisten ajatustenvaihto nukuttaa mukavasti – siis silloin kuin ei itse ole siellä ulkona. Tänä aamuna heräsin kuitenkin työkoneiden ääniin. Kolina ja järeät diesel-koneiden äänet tunkeutuivat uniini loihtien mielikuvan lumiauroista ja lunta kolaavista traktoreista. Puoliksi jo odotin silmiä avatessani, että ulkona odottaisi valkea talviaamu jota huoltoyhtiön työntekijät yrittäisivät kolata piiloon. Vielä lunta ei kuitenkaan näkynyt ja kolinakin taisi lähteä yksinkertaisesti L&T:n roska-autoista.

Ilmeisesti viimelauantainen hyppiminen ulkona pakkasessa turhan vähissä vaatteissa ei lopulta ollut järin fiksu veto. Olimme siis kuvaamassa kaverini kanssa vpk:n harjoituksia hänen pyynnöstään. Lopputulos? VPK sai 40min kuvamateriaalia ja minä flunssan. Tilanne ei onneksi vielä ole paha, sillä kärsin toistaiseksi ainoastaan kurkkukivusta ja yleisestä väsymyksestä. Kuumetta en ole mitannut, eikä nenäkään vielä vuoda. Typistin koulupäiväni lukujärjestyksen mukaisesta kahdeksasta oppitunnista kahteen ja vetäydyin apteekin kautta kotiin.

Tehy sai sitten vihdoinkin sopimuksensa ja työtaisteluilta vältyttiin viime hetkellä. Eniten itseäni kuitenkin ihmetyttää miten Tehy sai läpi sopimuksen, joka takaa korotukset vain tehyläisille. yle kirjoittaa asiasta näin:

– Erittäin tärkeä arvo meidän valtuutetuillemme oli paitsi se, että rahamäärä on ihan kohtuullinen, myös se, että on solmittu Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Tehyn välinen pöytäkirja, joka on työ- ja virkaehtosopimustasoinen pöytäkirja. Pöytäkirja tarkoittaa sitä, että nyt sovitut korotukset tulevat ainoastaan tehyläisille, Laitinen-Pesola kertoi.

Siis wtf? Mistä lähtien ollaan tehty sopimuksia missä tehtäväkohtainen palkkaus riippuu mihin palkansaajajärjestöön maksaa vuosimaksua?

Raskaan viikon jälkeen odottaa viikonloppu, joka on usein myös yhtä raskas. Kun nyt mietin mennyttä viikkoa voin iloita rauhallisesta sunnuntaista. En ole tehnyt tänään yhtään mitään, paitsi asentanut wordpresin. Katsotaan mitä tuleva pitää sisällään.